työnohjaus

Yksi parhaimmista valinnoista, jotka olen elämässäni tehnyt on yhdistää ammattia, kiinnostusta ja intohimoa - lääkärinä, psykoterapeuttina, valmentajana, työnohjaajana. Löydän toistuvasti itseni sellaisten ajatusten parissa – "tämä olisi todella tärkeää oppia vielä", "tämä on niin mielenkiintoista, että en yksinkertaisesti voi olla aloittamatta opintoja", "kaipaan vielä tämän ja sitten …". Työnohjaajan opintojen päättyessä eka kertaa pitkästä aikaa tuntui, että nyt "input" voi hetkeksi olla vähemmän, niin olisi enemmän tilaa "outputiin". Työnohjaajan koulutuksen lopussa tuntui, että tällä kertaa polut pysähtyivät ison ja kauniin, hieman jännän tuntuvan, mutta enemmän turvallisen kuin muuta metsän edessä. Nyt siis mennään tutkimaan puita, sammaleita ja kaikki muut metsän olennot.

Olen Bulgarialaisesta kauniilta vuoristosta kotoisin ja luonto, varsinkin männyt, järvet ja korkeat kivet ovat osa selkärangastani. Oli onni kotiutua yli 20 v sitten kaupunkiin Suomessa, joka paljon muistutti kotikaupunkini. Onni oli myös se, että löytyi sellaista työnohjaajakoulutusta, jossa fokuksena oli luonnon yhteys ja menetelmiä, jotka ovat toteuttavissa luonnossa, luonnon materiaalien parissa, luonnosta oppimassa. Tässä koulutuksessa puhuttiin luonnon kieltä. Olinkin aloittanut tämän kielen oppiminen jo pienenä, jatkanut siitä lääkärin, ekoterapian, eläinavusteisissa ja mindfulness valmentajan opintoissa – nyt oli aika syventää vielä kerran ja yhdistää opittua. Siihen Muurlan opiston työnohjaan opinnot antoivat eväät ja tilaa, omien arvojen tervetullutta oloa.

Työnohjaajana olen kiinnostunut ja tarjoan tilaa prosesseihin, jotka tapahtuu ihmisen mielen ja kehon yhdistelmässä, ja näiden yhdistelmien välissä, joista prosesseista työnyhteisö on rakennettu. Tietoa olosuhteista, joissa vuorovaikutukset tapahtuu, ihmisten ja työyhteisön lähtökohteista ja historiasta, . Kuuntelemassa ja havainnoimassa kehon ja mielen ilmaisua, hyödynnän erilaisia näkökulmia – mm psykologiaa, ravitsemusta, kehollisia ja mielen prosesseja, lääketiedettä, neurotiedettä (interpersonaalinen neurobilogia), eläinten ja luonnon avustavien roolia, filosofiaa, huumoria.

Läsnäkulkeminen toisten matkalla on kunnia ja vastuullisuutta, kiinnostusta ja myötätuntoa. Nykyelämän näkökulmasta näyttää siitä, että oma matka on tähän saakka kulkenut juuri sellaisilla poluilla, joilla olisi pitänytkin.